Riistakameran sijoittaminen – näin saat parhaat kuvat riistasta

Hyvä riistakamera voi kertoa sinulle paljon siitä, mitä metsästysalueella tapahtuu, kun et itse ole paikalla. Voit seurata eläinten liikkumiskuvioita, nähdä mitä kulkureittejä käytetään, pitää silmällä tiettyjä eläimiä ja saada paljon paremman kuvan vuorokauden aktiivisuudesta.

Mutta paraskin riistakamera tuottaa huonoja tuloksia, jos se roikkuu väärässä paikassa.

Sijoituksella, korkeudella, kulmalla, valolla ja etäisyydellä on vähintään yhtä suuri merkitys kuin kameran teknisillä ominaisuuksilla. Samalla muutama yksinkertainen virhe voi johtaa satoihin tyhjiin kuviin, ylivalottuneisiin yökuviin tai eläimiin, joista kuvaan ehtii vain takapää.

Tässä on käytännön opas siihen, miten sijoitat ja asetat riistakamerasi.

Aloita etsimällä eläinten luonnolliset kulkureitit

Ensimmäinen kysymys ei ole, mihin puuhun kamera pitäisi ripustaa.

Se on: Miksi eläin tulisi ohi juuri tästä kohdasta?

Riistakamera on tehokkaimmillaan, kun se sijoitetaan paikkaan, jossa eläimet jo luontaisesti liikkuvat. Etsi siis merkkejä aktiivisuudesta maastossa.

Hyviä sijoituspaikkoja voivat muun muassa olla:

• selkeät kulkureitit ja polut
• paikat, joissa useat kulkureitit kohtaavat
• metsänreunat ja siirtymät eri kasvillisuustyyppien välillä
• kulkuväylät pelloille ja muille ruokailualueille
• vesipaikat
• alueet, joissa on kuoppimisia, hankauspaikkoja tai muita selkeitä toiminnan merkkejä
• luonnolliset kulkuväylät, joissa maasto ohjaa eläimet kulkemaan tietyn alueen läpi.

Jäljet, ulosteet, karvat, hankauspaikat ja selvästi tallautunut kasvillisuus voivat kaikki paljastaa, missä eläimet liikkuvat.

Jos kamera ei ota kuvia, se ei siis välttämättä tarkoita, että alueella ei olisi riistaa. Se voi yksinkertaisesti seisoa muutaman metrin päässä oikeasta kulkureitistä.

Ymmärrä, miten liiketunnistin toimii

Useimmat riistakamerat käyttävät PIR-tunnistinta – passiivista infrapunatunnistinta – aktiivisuuden havaitsemiseen.

Tunnistin ei reagoi vain liikkeeseen. Se havaitsee liikkeen ja kohteen sekä ympäristön välisen lämpötilaeron yhdistelmän.

Lämmin eläin, joka liikkuu viileämmän alueen läpi, on siksi kameralle suhteellisen helppo havaita.

Tällä on merkitystä myös sijoituksen kannalta.

Hyvin lämpiminä päivinä, kun ympäristön lämpötila lähestyy eläimen ruumiinlämpöä, kameran tehokas havaitsemisetäisyys voi lyhentyä. Kylmällä säällä lämpötilaero on sen sijaan usein suurempi.

Eläimen koolla on myös merkitystä. Suuri hirvieläin on helpompi havaita etäältä kuin esimerkiksi hiiri tai siili.

Jos haluat tarkkailla pieniä eläimiä, kamera kannattaa lähtökohtaisesti sijoittaa lähemmäs aluetta, jossa odotat niiden liikkuvan.

Oikea korkeus riippuu eläimestä

Ei ole olemassa yhtä oikeaa asennuskorkeutta kaikille riistakameroille.

Kameraa, jolla kuvataan metsäkauriita, ei luonnollisestikaan pitäisi sijoittaa samalla tavalla kuin kameraa, jonka tarkoitus on havaita hiiriä ja muita pieneläimiä.

Nyrkkisääntönä kameran tulisi olla suunnilleen sen lajin ruumiinkorkeudella, jota ensisijaisesti haluat havaita.

Hirvieläimille noin 1–1,5 metriä maasta on usein järkevä lähtökohta. Kameraa voi sen jälkeen kallistaa hieman, jotta tunnistimen havaintoalue vastaa eläinten odotettua sijaintia.

Viettävässä maastossa on tärkeää lähteä liikkeelle eläinten todellisesta kulkulinjasta eikä siitä, mikä näyttää vaakasuoralta puusta, jossa kamera roikkuu.

Jos kamera roikkuu liian korkealla ja osoittaa liian voimakkaasti alaspäin, saatat päätyä kuviin eläinten selästä. Jos se on liian alhaalla, ruoho ja muu kasvillisuus voivat täyttää suuren osan kuvasta ja aiheuttaa samalla turhia laukeamisia.

Sijoita kamera vinottain kulkureittiin nähden

Klassinen virhe on sijoittaa kamera suoraan kohtisuoraan eläimen kulkureittiin nähden.

Kuvittele metsäkauris, joka kulkee nopeasti poikittain kameran näkökentän läpi. Tunnistin havaitsee eläimen, kamera reagoi, ja ennen kuin kuva otetaan, metsäkauris on jo melkein poistunut kuvasta.

Tuloksena on usein kuva takapäästä – tai ei eläintä ollenkaan.

Sijoita kamera sen sijaan vinottain kulkureittiin nähden, esimerkiksi noin 45 asteen kulmaan.

Tällä tavoin eläin liikkuu kameran havaintoalueen läpi pidempään. Tunnistin saa mahdollisuuden havaita eläimen aikaisemmin, ja kameralla on paremmin aikaa ottaa käyttökelpoinen kuva.

Se voi samalla tuottaa useampia kuvia samasta eläimestä eri kulmista.

Ruokintapaikalla tai muulla alueella, jossa eläinten odotetaan pysähtyvän, tämä on vähemmän ratkaisevaa. Siellä kamera voidaan suunnata enemmän suoraan sitä aluetta kohti, jota haluat tarkkailla.

Vältä kameran suuntaamista itään ja länteen

Auringon sijainti on yksi helpoimmin huomioitavista asioista – ja samalla yksi niistä virheistä, jotka voivat pilata todella monta kuvaa.

Itään päin suunnattu kamera voi saada aamuauringon suoraan linssiin. Länteen päin suunnattuna samaa voi tapahtua illalla.

Tämä voi aiheuttaa ylivalottuneita kuvia, voimakkaita heijastuksia ja joissain tapauksissa virheellisiä laukeamisia.

Pohjoinen suunta on siksi usein hyvä lähtökohta. Jos se ei ole mahdollista, pyri sijoittamaan kamera niin, että aurinko ei paista suoraan linssiin niinä aikoina, kun odotat aktiivisuutta olevan enemmän.

Tämä on erityisen tärkeää kulkureiteillä piilopaikkojen ja ruokailualueiden välillä, joilla suuri osa toiminnasta voi juuri tapahtua auringonnousun ja -laskun aikaan.

Muista myös valon ja varjon välinen ero

Auringon suunta ei ole ainoa asia, jolla on merkitystä.

Kuvittele, että kamera on syvällä tiheän puun varjossa, mutta kuvaa aurinkoista peltoa.

Kameran valomittari voi havaita kameran ympärillä vallitsevat pimeät olosuhteet ja säätää valotuksen sen mukaan. Tämä voi johtaa siihen, että kameran edessä oleva paljon valoisampi alue ylivalottuu.

Päinvastainen tilanne voi myös syntyä, jos kamera on suorassa auringonvalossa, mutta kuvaa pimeää metsäaluetta.

Pyri siis mahdollisuuksien mukaan sijoittamaan kamera suunnilleen samoihin valaistusolosuhteisiin kuin se alue, jota se kuvaa.

Pidä oikea etäisyys

Mitä lähempänä kamera on eläintä, sitä paremmin tulos ei välttämättä ole.

Jos metsäkauris seisoo metrin päässä kamerasta yöllä, infrapunavalaistus voi ylivalottaa kuvan voimakkaasti. Eläin, joka liikkuu nopeasti hyvin läheltä kameraa, voi myös ehtiä ohittaa sen ennen kuin kamera reagoi.

Jos kamera on toisaalta kaukana, eläin jää kuvassa pieneksi, ja havaitsemisvarmuus voi heikentyä.

Sorkkariistalle melko avoimella paikalla noin 4–6 metriä voi olla hyvä lähtökohta.

Tarkka etäisyys riippuu kuitenkin kameran tunnistimesta, objektiivista, havaintoalueesta ja tilanteesta, jota haluat tarkkailla.

Siksi testikuvat ovat paljon arvokkaampia kuin kiinteä sääntö.

Ota testikuvia ennen kuin lähdet

Kun kamera roikkuu puussa, sitä ei kannata vain käynnistää ja lähteä kotiin.

Kävele itse sen alueen läpi, jossa odotat eläinten tulevan.

Kokeile eri etäisyyksiä ja katso kuvat, jos kamera antaa siihen mahdollisuuden. Tarkista muun muassa:

• onko kohde sijoittunut kuvassa oikein
• onko kulma oikea
• havaitseeko kamera liikkeen riittävän ajoissa
• onko tunnistimen edessä oksia tai ruohoa
• osoittaako kamera liikaa ylös- tai alaspäin.

Muutaman minuutin testaus asennuksen yhteydessä voi säästää sinut usean viikon käyttökelvottomilta kuvilta.

Poista oksat ja korkea ruoho kameran edestä

Yksi yleisimmistä syistä satoihin tyhjiin kuviin on kasvillisuus kameran edessä.

Ruohonvarsi tai oksa ei välttämättä yksinään riitä laukaisemaan PIR-tunnistinta. Ongelma syntyy muun muassa silloin, kun aurinko lämmittää kasvillisuutta ja maaperää eri tavoin, ja tuuli saa samalla kasvillisuuden liikkumaan.

Silloin tunnistin voi erehtyä.

Erityisesti oksat, lehdet ja korkea ruoho aivan kameran edestä kannattaa siis poistaa tai leikata lyhyemmäksi.

Koko aluetta ei tarvitse raivata. Poista vain se, joka uhkaa peittää linssin tai liikkua tunnistimen havaintoalueella.

Muista myös, että kasvillisuus voi muuttua paljon muutamassa viikossa. Paikka, joka on huhtikuussa täysin avoin, voi olla kesäkuussa peittynyt korkealla ruoholla ja lehdillä.

Kiinnitä kamera kunnolla

Kameran on oltava kiinnitettynä johonkin tukevaan.

Ohut puu tai löysä paalu, joka liikkuu tuulessa, voi muuttaa kameran suuntaa ja pahimmassa tapauksessa tuottaa pitkän sarjan käyttökelvottomia kuvia.

Jos käytät tavallista hihnaa puun ympärillä, se on kiristettävä kunnolla.

Tarkista myös kameran kulma, kun hihna on kiristetty. Puunrungot ovat harvoin täysin suoria, ja kamera voi siksi helposti kallistua muutaman asteen ylös- tai alaspäin.

Säädettävä kamerapidike voi tehdä halutun kulman saavuttamisesta huomattavasti helpompaa.

Sijoita kamera vuodenajan mukaan

Parhain kamerapaikka heinäkuussa ei välttämättä ole parhain lokakuussa.

Eläinten käyttäytyminen muuttuu vuoden mittaan. Ruokalähteet katoavat ja syntyvät, kasvillisuus muuttuu, ja liikkumiskuviot muuttuvat niiden mukana.

Kesällä ruokailu- ja vesipaikat voivat olla ilmeisiä alueita. Hirvieläimet seuraavat usein melko kiinteitä reittejä oleskelualueiden ja ruokalähteiden välillä.

Syksyn tullen muut ruokalähteet voivat ottaa vallan. Metsän antimet, sadot ja muut kausiluonteiset ravinnonlähteet voivat muuttaa eläinten liikkumiskuvioita lyhyessä ajassa.

Kiima-aikana luonnolliset kulkuväylät, maaston kapeikot ja alueet eläinten oleskelupaikkojen välillä voivat saada suuremman merkityksen.

Metsästyskauden jälkeen ruoanetsinnästä tulee taas keskeinen tekijä, ja kameroita voidaan käyttää saamaan käsitys siitä, mitkä eläimet ovat edelleen alueella.

Riistakameran ei siis välttämättä kannata roikkua samassa puussa koko vuotta.

Siirrä sitä, kun eläinten käyttäytyminen antaa siihen hyvän syyn – ei vain siksi, että on ollut muutama hiljainen päivä.

Anna kameralle aikaa

Päinvastainen virhe on nimittäin siirtää kameraa liian nopeasti.

Muutama päivä ilman kuvia ei välttämättä kerro kovin paljoa.

Aktiivisuuteen vaikuttavat sää, ravinto, häiriöt ja monet muut tekijät. Jos haluat oppia tuntemaan jonkin alueen kunnolla, pidempi aikasarja on paljon arvokkaampi kuin useat lyhyet pistokokeet.

Anna siis kameran tehdä työtään.

Kaksi–neljä viikkoa samassa paikassa voi antaa paljon paremman kuvan aktiivisuudesta kuin jatkuvat siirtelyt.

Jos haluat tutkia uutta paikkaa, ylimääräinen kamera voi siksi olla arvokkaampi kuin sellaisen kameran siirtäminen, joka on jo kerännyt tietoa samasta paikasta pidemmän aikaa.

Vältä alueen tarpeetonta häiritsemistä

Joka kerta kun kävelet kameralle, jätät hajua ja aiheutat liikettä alueella.

Tämä on erityisen tärkeää, jos kamera sijaitsee lähellä paikkoja, joissa eläimet oleskelevat pitkiä aikoja.

Suunnittele sijoitus siis niin, että kameran voi tarkistaa kulkematta tarpeettomasti niiden alueiden läpi, jotka haluat pitää häiriöttöminä.

4G-riistakameralla on tässä selvä etu, koska kuvat voidaan lähettää suoraan puhelimeen. Tämä vähentää fyysisten käyntien tarvetta huomattavasti.

Jos kamera käyttää SD-korttia, tarkistuksen voi kannattavasti yhdistää muihin metsästysalueen toimiin sen sijaan, että menet paikalle yksin katsomaan kuvia.

Muista paristot, muistikortti ja ohjelmisto

Täydellisestä sijoituksesta ei ole paljon hyötyä, jos kamera ei toimi.

Ennen kameran asettamista paikalleen kannattaa siis tarkistaa:

• paristojen kunto
• että SD-kortti toimii ja siinä on riittävästi tilaa
• päivämäärä ja kellonaika
• kuva- ja videoasetukset
• PIR-herkkyys
• että mahdollinen 4G-yhteys toimii
• onko valmistaja julkaissut laiteohjelmistopäivityksen.

Jos sinulla on useita kameroita, voi olla suuri apu numeroida kamerat ja muistikortit sekä tallentaa sijainnit GPS-laitteeseen tai puhelimeen.

On nopeasti vaikea muistaa tarkalleen, mikä kamera roikkui missä, kun useita laitteita on jaettuna laajemmalle metsästysalueelle.

Suojaa kamera varkauksilta

Riistakamerat roikkuvat usein yksinään luonnossa viikkojen ajan, eikä varkautta voi koskaan sulkea pois.

Voit kuitenkin tehdä kamerasta vähemmän houkuttelevan ja vaikeamman löytää.

Vältä hyvin näkyviä sijoituspaikkoja vilkkaasti liikennöidyillä alueilla. Kamera voidaan myös sijoittaa korkeammalle, jos kulma pystytään samalla säätämään oikein.

Suojalaatikot ja vaijerilukot voivat tehdä kameran poistamisesta vaikeampaa, vaikka mikään ratkaisu ei ole täysin varkaudenkestävä.

Merkitse lisäksi sarjanumero muistiin ja tallenna kameran tarkka sijainti.

Kameraa ei myöskään tarvitse naamioida puolella metsällä. Liiallinen naamiointi voi paradoksaalisesti tehdä siitä näkyvämmän, jos oksien, sammalen ja lehtien kasauma näyttää epäluonnolliselta.

Kiinnitä huomiota ihmisiin kuva-alueella

Riistakamera kuvaa kaiken, joka liikkuu sen edessä – myös ihmiset.

Sijoitus on siis valittava valvontaa ja henkilötietoja koskevien sääntöjen mukaisesti.

Vältä suuntaamasta kameraa yleisille poluille, teille tai muille alueille, joilla ihmiset liikkuvat, ja kiinnitä huomiota siihen, ulottuuko kuva-alue naapurialueille.

Tarkista aina voimassa olevat säännöt, jos olet epävarma tietystä sijoituspaikasta.

Parhaan sijoituspaikan löytää kokemuksen kautta

Ei ole olemassa yhtä puuta, yhtä korkeutta tai yhtä etäisyyttä, joka olisi aina oikea.

Hyvä sijoitus riippuu eläinlajista, maastosta, vuodenajasta, kameran tunnistimesta ja siitä, mitä haluat oppia.

Mutta jotkin periaatteet toistuvat:

Etsi luonnolliset kulkureitit. Sijoita kamera oikealle korkeudelle. Anna eläimelle aikaa tunnistimen havaintoalueella. Vältä suoraa auringonvaloa. Pidä kasvillisuus poissa tunnistimen edestä. Testaa kamera ennen kuin lähdet paikalta – ja anna sen sitten työskennellä riittävän pitkään, jotta kuvat kertovat sinulle oikeasti jotain.

Kun kamerat alkavat roikkua oikein, ne muuttuvat pelkistä metsän kameroista tehokkaaksi työkaluksi metsästysalueen ymmärtämiseen.

Mitä paremmaksi tulet kuvien tulkinnassa ja niiden yhdistämisessä ajankohtaan, sijaintiin, vuodenaikaan ja maastoon, sitä enemmän opit eläimistä, jotka liikkuvat ympärillä, kun et itse ole paikalla.

Suosituksia

Suosittelemme käyttämään HuntersMarketin 4G Live -riistakameraa, joka mahdollistaa suoratoiston suoraan puhelimeen 4G-verkon avulla, jolloin et ole riippuvainen vain niistä kuvista, jotka PIR-tunnistin automaattisesti laukaisee. Tämän voit yhdistää HuntersMarketin kamerajalustaan, jossa voit asentaa sekä kameran että aurinkopaneelin optimaalista sijoitusta varten. Tämä antaa sinulle maksimaalisen joustavuuden, jotta voit asettaa kameran hyvän kulkureitin viereen ja aurinkopaneelin paikkaan, jossa on paljon auringonvaloa.

Kameran reagointiaika on 0,3 sekuntia, mikä on merkittävä etu, jos se sijaitsee kulkureitillä, jolla metsäkauriit tai muu riista liikkuu nopeasti kuva-alueen läpi.

Yöllä käytetään 940 nm:n no-glow-infrapunavaloa. Se ei lähetä sitä heikkoa punaista hohdetta, jonka voi nähdä joissakin muissa IR-järjestelmissä, ja soveltuu siksi hyvin, kun kameran on toimittava mahdollisimman huomaamattomasti.

Kameraa ohjataan Ucon- tai Ubox-sovelluksella, jossa voit muun muassa katsoa suoraa kuvaa, vastaanottaa tallenteita ja säätää kameran asetuksia.

Kamerassa on samalla sisäänrakennettu 15 600 mAh:n akku ja mukana tuleva aurinkopaneeli. Se on mielenkiintoinen yhdistelmä kiinteille paikoille, joissa tavoitteena on juuri antaa kameran huolehtia itsestään pitkään. Kamera on IP66-luokiteltu ulkokäyttöön.

Metsästäjälle pointti ei ole vain mukavuus katsoa puhelimesta. Mielenkiintoista on, että kamera voi toimittaa tietoa sinun tarvitsematta mennä metsästysalueelle hakemaan sitä.