Riistakameran sijoittelu – näin saat parhaat kuvat riistasta

Hyvä riistakamera voi kertoa sinulle paljon siitä, mitä metsästysalueella tapahtuu, kun et itse ole paikalla. Voit seurata eläinten liikkumista, nähdä mitä riistapolkuja käytetään, pitää silmällä tiettyjä yksilöitä ja saada paljon paremman kuvan aktiivisuudesta vuorokauden eri aikoina.

Paraskin riistakamera tuottaa kuitenkin huonoja tuloksia, jos se on väärässä paikassa.

Sijainnilla, korkeudella, kulmalla, valolla ja etäisyydellä on vähintään yhtä suuri merkitys kuin kameran teknisillä ominaisuuksilla. Muutama yksinkertainen virhe voi samalla johtaa satoihin tyhjiin kuviin, ylivalottuneisiin yökuviin tai eläimiin, joista kuvaan ehtii vain takapää.

Tässä on käytännön opas siihen, miten sijoitat ja asennat riistakamerasi.

Aloita etsimällä eläinten luontaiset kulkureitit

Ensimmäinen kysymys ei ole, mihin puuhun kamera ripustetaan.

Se on: miksi eläin kulkisi juuri tästä?

Riistakamera on tehokkaimmillaan, kun se sijoitetaan paikkaan, jossa eläimet jo luonnostaan liikkuvat. Etsi siksi maastosta merkkejä aktiivisuudesta.

Hyviä paikkoja voivat olla esimerkiksi:

• selvästi erottuvat riistapolut ja kulkureitit
• paikat, joissa useampi riistapolku kohtaa
• metsänreunat ja eri kasvillisuustyyppien vaihettumisvyöhykkeet
• kulkureitit pelloille ja muille ruokailualueille
• juomapaikat
• alueet, joilla on kuopimisjälkiä, hankausjälkiä tai muita selviä aktiivisuuden merkkejä
• luontaiset solakohdat, joissa maasto ohjaa eläimet kulkemaan tietyn kohdan kautta.

Jäljet, ulosteet, karvat, hankausjäljet ja selvästi tallautunut kasvillisuus voivat kaikki paljastaa, missä eläimet liikkuvat.

Jos kamera ei ota kuvia, se ei siis välttämättä tarkoita, ettei alueella olisi riistaa. Kamera voi yksinkertaisesti olla muutaman metrin päässä oikeasta kulkureitistä.

Ymmärrä, miten liiketunnistin toimii

Useimmat riistakamerat käyttävät aktiivisuuden havaitsemiseen PIR-tunnistinta – passiivista infrapunatunnistinta.

Tunnistin ei reagoi pelkkään liikkeeseen. Se havaitsee liikkeen ja kohteen ja ympäristön välisen lämpötilaeron yhdistelmän.

Lämmin eläin, joka liikkuu viileämmän alueen läpi, on siksi kameralle suhteellisen helppo havaita.

Tällä on merkitystä myös sijoittelun kannalta.

Hyvin kuumina päivinä, kun ympäristön lämpötila lähestyy eläimen ruumiinlämpöä, kameran tehollinen havaintoetäisyys voi lyhentyä. Kylmällä säällä lämpötilaero taas on usein suurempi.

Myös eläimen koolla on merkitystä. Suuri hirvieläin on helpompi havaita kaukaa kuin esimerkiksi hiiri tai siili.

Jos haluat seurata pieniä eläimiä, kamera kannattaa siksi lähtökohtaisesti sijoittaa lähemmäs aluetta, jolla odotat niiden liikkuvan.

Oikea korkeus riippuu eläimestä

Kaikille riistakameroille ei ole yhtä oikeaa asennuskorkeutta.

Metsäkauriita kuvaavaa kameraa ei luonnollisestikaan pidä sijoittaa samalla tavalla kuin kameraa, jonka on tarkoitus havaita hiiriä ja muita pieneläimiä.

Nyrkkisääntönä kameran tulisi olla suunnilleen sen lajin rungon korkeudella, jota ensisijaisesti haluat kuvata.

Hirvieläimille noin 1–1,5 metriä maanpinnasta on usein järkevä lähtökohta. Tämän jälkeen kameraa voi kallistaa hieman, jotta tunnistimen havaintoalue vastaa eläinten oletettua sijaintia.

Rinnemaastossa on tärkeää lähteä eläinten todellisesta kulkulinjasta eikä pelkästään siitä, mikä näyttää vaakasuoralta puusta katsottuna, johon kamera on kiinnitetty.

Jos kamera on liian korkealla ja osoittaa liian jyrkästi alaspäin, saatat saada kuvia vain eläinten selästä. Jos se on liian matalalla, ruoho ja muu kasvillisuus voivat peittää suuren osan kuvasta ja aiheuttaa samalla turhia laukaisuja.

Sijoita kamera vinosti riistapolkuun nähden

Klassinen virhe on sijoittaa kamera suoraan kohtisuoraan riistapolkuun nähden.

Kuvittele metsäkauris, joka kulkee nopeasti poikittain kameran kuva-alan läpi. Tunnistin havaitsee eläimen, kamera reagoi, ja ennen kuin kuva otetaan, kauris on jo melkein poissa kuvasta.

Tuloksena on usein kuva takapäästä – tai ei eläintä lainkaan.

Sijoita kamera sen sijaan vinosti riistapolkuun nähden, esimerkiksi noin 45 asteen kulmaan.

Näin eläin liikkuu kameran havaintoalueella pidempään. Tunnistin ehtii havaita eläimen aikaisemmin, ja kameralla on paremmin aikaa ottaa käyttökelpoinen kuva.

Samalla saatat saada useampia kuvia samasta eläimestä eri kulmista.

Syöttöpaikalla tai muulla alueella, jolla eläinten odotetaan pysähtyvän, tämä on vähemmän ratkaisevaa. Siellä kameran voi suunnata suoremmin kohti aluetta, jota haluat seurata.

Vältä suuntaamasta kameraa itään tai länteen

Auringon sijainti on yksi helpoimmista huomioitavista asioista – ja samalla yksi virheistä, jotka voivat pilata todella paljon kuvia.

Itään suunnattuun kameraan voi paistaa aamuaurinko suoraan linssiin. Länteen suunnattuun sama voi tapahtua illalla.

Tämä voi aiheuttaa ylivalottuneita kuvia, voimakkaita heijastuksia ja joissakin tapauksissa vääriä laukaisuja.

Pohjoinen suunta on siksi usein hyvä lähtökohta. Jos se ei ole mahdollista, yritä sijoittaa kamera niin, ettei aurinko paista suoraan linssiin niinä aikoina, jolloin odotat eniten aktiivisuutta.

Tämä on erityisen tärkeää piilopaikkojen ja ruokailualueiden välisillä riistapoluilla, joilla suuri osa aktiivisuudesta voi tapahtua juuri auringonnousun ja -laskun aikaan.

Mieti myös valon ja varjon eroa

Merkitystä ei ole pelkästään auringon suunnalla.

Kuvittele, että kamera on syvässä varjossa tiheän puun alla, mutta kuvaa aurinkoiselle pellolle.

Kameran valotusmittari voi havaita kameran ympärillä vallitsevat hämärät olosuhteet ja säätää valotuksen niiden mukaan. Tällöin paljon valoisampi alue kameran edessä voi ylivalottua.

Myös päinvastoin voi käydä, jos kamera on suorassa auringonpaisteessa mutta kuvaa pimeään metsään.

Pyri siksi mahdollisuuksien mukaan sijoittamaan kamera suunnilleen samoihin valaistusolosuhteisiin kuin alue, jota sen on tarkoitus kuvata.

Pidä sopiva etäisyys

Mitä lähempänä kamera on eläintä, sitä parempi tulos ei välttämättä ole.

Jos metsäkauris seisoo yöllä metrin päässä kamerasta, infrapunavalaistus voi ylivalottaa kuvan voimakkaasti. Hyvin läheltä kameran ohi nopeasti liikkuva eläin voi lisäksi ehtiä ohi ennen kuin kamera reagoi.

Jos kamera taas on hyvin kaukana, eläin jää kuvassa pieneksi ja havaitsemisen luotettavuus voi heikentyä.

Sorkkariistalle suhteellisen avoimella paikalla noin 4–6 metriä voi olla hyvä lähtökohta.

Tarkka etäisyys riippuu kuitenkin kameran tunnistimesta, objektiivista, havaintoalueesta ja tilanteesta, jota haluat seurata.

Siksi testikuvat ovat paljon arvokkaampia kuin mikään kiinteä sääntö.

Ota testikuvia ennen kuin lähdet

Kun kamera on kiinnitetty puuhun, sitä ei kannata vain käynnistää ja lähteä kotiin.

Kävele itse alueen läpi, jolla odotat eläinten liikkuvan.

Kokeile eri etäisyyksiä ja katso kuvat, jos kamerassa on siihen mahdollisuus. Tarkista muun muassa:

• onko kohde oikeassa kohdassa kuvaa
• onko kulma oikea
• havaitseeko kamera liikkeen riittävän aikaisin
• onko tunnistimen edessä oksia tai ruohoa
• osoittaako kamera liikaa ylös- tai alaspäin.

Muutaman minuutin testaus asennuksen yhteydessä voi säästää sinut viikkojen käyttökelvottomilta kuvilta.

Poista oksat ja korkea ruoho kameran edestä

Yksi yleisimmistä syistä satoihin tyhjiin kuviin on kameran edessä oleva kasvillisuus.

Ruohonkorsi tai oksa ei välttämättä yksinään riitä laukaisemaan PIR-tunnistinta. Ongelma syntyy muun muassa silloin, kun aurinko lämmittää kasvillisuutta ja maata eri tavoin ja tuuli samalla liikuttaa kasvillisuutta.

Silloin tunnistin voi erehtyä.

Erityisesti oksat, lehdet ja korkea ruoho aivan kameran edessä kannattaa siksi poistaa tai leikata.

Koko aluetta ei tarvitse raivata. Poista vain se, mikä voi peittää linssin tai liikkua tunnistimen havaintoalueen läpi.

Muista myös, että kasvillisuus voi muuttua paljon muutamassa viikossa. Huhtikuussa täysin avoin paikka voi kesäkuussa olla korkean ruohon ja lehvästön peitossa.

Kiinnitä kamera kunnolla

Kameran on oltava tukevasti kiinni jossakin vakaassa.

Tuulessa heiluva ohut puu tai löysä paalu voi muuttaa kameran suuntaa ja pahimmassa tapauksessa tuottaa pitkän sarjan käyttökelvottomia tallenteita.

Jos käytät tavallista hihnaa puun ympärillä, kiristä se kunnolla.

Tarkista myös kameran kulma, kun hihna on kiristetty. Puunrungot ovat harvoin täysin suoria, joten kamera voi helposti osoittaa muutaman asteen ylös- tai alaspäin.

Säädettävä kamerateline voi helpottaa huomattavasti juuri halutun kulman saavuttamista.

Sijoita kamera vuodenajan mukaan

Paras kameran paikka heinäkuussa ei välttämättä ole paras lokakuussa.

Eläinten käyttäytyminen muuttuu vuoden mittaan. Ravinnonlähteitä katoaa ja syntyy, kasvillisuus muuttuu, ja liikkumistavat muuttuvat sen mukana.

Kesällä ruokailu- ja juomapaikat voivat olla ilmeisiä kohteita. Hirvieläimet kulkevat usein melko vakiintuneita reittejä oleskelualueiden ja ravinnonlähteiden välillä.

Syksyn tullen muut ravinnonlähteet voivat ottaa vallan. Terhot, viljelykasvit ja muut kausiluonteiset ravinnonlähteet voivat muuttaa eläinten liikkumista lyhyessä ajassa.

Kiima-aikana luontaiset solakohdat, maaston kapeikot ja eläinten oleskelualueiden väliset alueet voivat korostua.

Metsästyskauden jälkeen ravinnonhaku on taas keskeinen tekijä, ja kameroiden avulla voi saada käsityksen siitä, mitkä eläimet ovat edelleen alueella.

Riistakameran ei siksi välttämättä pidä olla samassa puussa koko vuotta.

Siirrä sitä, kun eläinten käyttäytyminen antaa siihen hyvän syyn – ei pelkästään siksi, että on ollut muutama hiljainen päivä.

Anna kameralle aikaa

Päinvastainen virhe on nimittäin siirtää kameraa liian nopeasti.

Muutama päivä ilman kuvia ei välttämättä kerro kovin paljon.

Aktiivisuuteen vaikuttavat sää, ravinto, häiriöt ja monet muut tekijät. Jos haluat oppia tuntemaan tietyn alueen kunnolla, pidempi aikasarja on paljon arvokkaampi kuin joukko lyhyitä pistokokeita.

Anna siis kameran tehdä työnsä.

Kahdesta neljään viikkoa samassa paikassa voi antaa paljon paremman kuvan aktiivisuudesta kuin jatkuva siirtely.

Jos haluat tutkia uutta paikkaa, ylimääräinen kamera voi siksi olla arvokkaampi kuin sellaisen kameran siirtäminen, joka on jo pitkään kerännyt tietoa samasta paikasta.

Vältä alueen turhaa häiritsemistä

Aina kun käyt kameralla, jätät jälkeesi hajua ja aiheutat liikettä alueella.

Tämä on erityisen tärkeää, jos kamera on lähellä paikkoja, joissa eläimet oleskelevat pidempään.

Suunnittele siksi sijoittelu niin, että kameran voi tarkistaa kulkematta turhaan niiden alueiden läpi, jotka haluat pitää häiriöttöminä.

4G-riistakameralla on tässä ilmeinen etu, koska kuvat voidaan lähettää suoraan puhelimeen. Se vähentää fyysisten käyntien tarvetta huomattavasti.

Jos kamera käyttää SD-korttia, tarkistukset kannattaa yhdistää muihin metsästysalueella tehtäviin toimiin sen sijaan, että menisit paikalle pelkästään katsomaan kuvia.

Muista paristot, muistikortti ja ohjelmisto

Täydellinen sijainti ei paljon auta, jos kamera ei toimi.

Ennen kameran viemistä maastoon kannattaa siksi tarkistaa:

• paristojen kunto
• että SD-kortti toimii ja siinä on riittävästi tilaa
• päivämäärä ja kellonaika
• kuva- ja videoasetukset
• PIR-herkkyys
• että mahdollinen 4G-yhteys toimii
• onko valmistaja julkaissut laiteohjelmistopäivityksen.

Jos sinulla on useita kameroita, sekä kameroiden että muistikorttien numerointi ja sijaintien tallentaminen GPS:ään tai puhelimeen voi helpottaa paljon.

On nopeasti vaikea muistaa tarkalleen, mikä kamera oli missäkin, kun laitteita on useita laajalla metsästysalueella.

Suojaa kamera varkauksilta

Riistakamerat ovat usein viikkoja yksin luonnossa, eikä varkautta voi koskaan sulkea pois.

Voit kuitenkin tehdä kamerasta vähemmän houkuttelevan ja vaikeammin löydettävän.

Vältä hyvin näkyviä paikkoja vilkkaasti kuljetuilla alueilla. Kameran voi myös sijoittaa korkeammalle, jos kulman saa samalla säädettyä oikein.

Suojakotelot ja vaijerilukot voivat vaikeuttaa kameran irrottamista, vaikka mikään ratkaisu ei ole täysin varkaudenkestävä.

Kirjaa lisäksi ylös sarjanumero ja tallenna kameran tarkka sijainti.

Kameraa ei myöskään tarvitse naamioida puolella metsällä. Liiallinen naamiointi voi paradoksaalisesti tehdä siitä näkyvämmän, jos oksista, sammaleesta ja lehdistä koottu möykky näyttää luonnottomalta.

Huomioi ihmiset kuva-alalla

Riistakamera kuvaa kaiken, mikä liikkuu sen edessä – myös ihmisiä.

Sijainti on siksi valittava valvontaa ja henkilötietoja koskevat säännöt huomioiden.

Vältä suuntaamasta kameraa yleisesti käytettäviä polkuja, teitä tai muita alueita kohti, joilla ihmiset liikkuvat, ja huomioi, ulottuuko kuva-ala naapurin maille.

Tarkista aina voimassa olevat säännöt, jos olet epävarma jostakin sijainnista.

Paras sijainti löytyy kokemuksen kautta

Ei ole yhtä puuta, yhtä korkeutta tai yhtä etäisyyttä, joka olisi aina oikea.

Hyvä sijainti riippuu eläinlajista, maastosta, vuodenajasta, kameran tunnistimesta ja siitä, mitä haluat oppia.

Jotkin periaatteet kuitenkin toistuvat:

Etsi luontaiset kulkureitit. Sijoita kamera oikealle korkeudelle. Anna eläimelle aikaa tunnistimen havaintoalueella. Vältä suoraa auringonvaloa. Pidä kasvillisuus poissa tunnistimen edestä. Testaa kamera ennen kuin lähdet paikalta – ja anna sen sitten työskennellä tarpeeksi kauan, jotta kuvat todella kertovat sinulle jotain.

Kun kamerat alkavat olla oikeissa paikoissa, niistä tulee pelkkien metsässä olevien kameroiden sijaan tehokas työkalu metsästysalueen ymmärtämiseen.

Mitä paremmin opit lukemaan kuvia ja yhdistämään ne kellonaikaan, sijaintiin, vuodenaikaan ja maastoon, sitä enemmän opit eläimistä, jotka liikkuvat alueella silloin, kun et itse ole paikalla.

Suositukset

Suosittelemme HuntersMarketin 4G Live -riistakameraa, joka mahdollistaa suoratoiston suoraan puhelimeen 4G-yhteyden kautta, joten et ole riippuvainen pelkästään PIR-tunnistimen automaattisesti käynnistämistä tallenteista. Sen voi yhdistää HuntersMarketin kameratelineeseen, johon voit kiinnittää sekä kameran että aurinkopaneelin optimaalista sijoittelua varten. Näin saat maksimaalisen joustavuuden: voit asettaa kameran aivan hyvän riistapolun viereen ja aurinkopaneelin paikkaan, jossa on runsaasti auringonvaloa.

Kameran reaktioaika on 0,3 sekuntia, mikä on merkittävä etu, jos se on riistapolun varrella, jolla metsäkauriit tai muu riista liikkuvat nopeasti kuva-alan läpi.

Yöllä kamera käyttää 940 nm:n no-glow-infrapunavaloa. Se ei tuota sitä heikkoa punaista hehkua, joka näkyy joistakin muista IR-järjestelmistä, ja sopii siksi tilanteisiin, joissa kameran on toimittava mahdollisimman huomaamattomasti.

Kameraa ohjataan Ucon- tai Ubox-sovelluksella, jossa voit muun muassa katsoa livekuvaa, vastaanottaa tallenteita ja säätää kameran asetuksia.

Kamerassa on lisäksi sisäänrakennettu 15 600 mAh:n akku ja mukana toimitettava aurinkopaneeli. Se on kiinnostava yhdistelmä kiinteisiin paikkoihin, joissa tavoitteena on juuri antaa kameran toimia itsenäisesti pitkään. Kamera on IP66-luokiteltu ulkokäyttöön.

Metsästäjälle olennaista ei ole pelkästään se, että kuvia voi kätevästi katsoa puhelimesta. Kiinnostavaa on, että kamera voi toimittaa tietoa ilman, että sinun tarvitsee mennä metsästysalueelle hakemaan sitä.